SYNTYHISTORIA

Monen koirarodun syntyhistoria on todella vanha ja siksi alkuperä on hyvin vaikeasti määriteltävissä. Jack Russell Terriereiden suhteen asia on toisin. Syntyhistoria tiedetään melko tarkkaan 200 vuoden ajalta. Rotumme on saanut nimensä 1800-luvulla Englannissa vaikuttaneelta kuuluisalta pastorilta, John ”Jack” Russellilta (1795 – 1883). Pastori John Russell oli intohimoinen ketunmetsästäjä. Tämän innostuksen hän sai perintönä jo lapsuuden kodistaan ja koko aktiivisen pappisuransa hän jatkoi metsästys- ja koiraharrastustaan jopa siinä määrin, että harrastuksen sanottiin häirinneen hänen työtään kirkon palveluksessa. Valkoisia ketunmetsästysterriereitä on Englannissa ollut jo kauan ennen pastori John Russellin aikaa, mutta hänen jälkeensä ja työnsä tuloksena karkeakarvaisia ketunmetsästysterriereitä ryhdyttiin yleisesti kutsumaan nimityksellä ”Jack Russell Terrier”.

Jack Russell Terriereiden tarinan voidaan katsoa alkaneen vuonna 1819, kun pastori löysi ensimmäisen terrierinsä ollessaan opiskelemassa Oxfordissa. Eräänä päivänä, kun pastori oli kävelyllä Cherwellin metsässä läheisessä Marstonin kylässä, hän tapasi maitomiehen. Maitomiehellä oli kärryissään juuri sellainen terrieri, josta pastori oli aina haaveillut. Tämä narttu teki pastoriin suuren vaikutuksen ja hän halusi sen itselleen. Pienten neuvottelujen jälkeen maitomies suostui myymään terrierinsä ja tästä Trump -nimisestä nartusta tuli pastori John Russellin metsästysterrierilinjan legendaarinen kantaemä. Pastorin läheinen ystävä E.W.L. Davies on kuvannut Trumpia seuraavin sanoin: ”Ensisijaisesti väri on valkoinen lukuun ottamatta tummanruskeita merkkejä kummankin silmän ja korvan päällä. Lisäksi hännän tyvessä on samanvärinen pennin kokoinen merkki. Paksu, tiivis ja karkea turkki on hyvin suunniteltu suojaamaan kosteudelta ja kylmältä; kuitenkaan siinä ei ole merkkejä Skotlannin terrierin pitkästä, raskaasta turkista. Jalat ovat nuolisuorat, tassut täydelliset. Koko kehon rakenne kuvastaa sitkeyttä ja kestävyyttä. Koko ja korkeus ovat samat kuin täysikasvuisen naarasketun.”

Ketunmetsästys oli hyvin suosittua 1800-luvulla Englannin yläluokan keskuudessa. Pastori John Russell metsästi kuuluisien merkkihenkilöiden, kuten esimerkiksi Walesin Prinssin, kanssa ja eittämättä juuri näiden tärkeiden suhteiden johdosta hänen kasvattamansa kettuterrierilinja sai paljon mainetta. Hän käytti jalostustyössään myös aikansa menestyksekkäimpiä jalostusuroksia omille nartuilleen. Tätä aiemmin ei juuri oltu kiinnostuneita terriereiden sukutaulukasvatuksesta kuten ajokoirien (”Fox Hound”) suhteen oli menetelty jo kauan. Pastori oli ensimmäisiä nimekkäitä henkilöitä, jotka määrätietoisesti kasvattivat ketunmetsästykseen tarkoitettuja terriereitä. Hänen kasvatustyönsä painottui työskentelyominaisuuksiin ja terriereiden rakenteen tuli läheisesti liittyä käyttötarkoitukseen. Pastori arvosti koiria, jotka olivat pääosin valkoisia, suunnilleen naarasketun kokoisia ja rakenteeltaan urheilullisia. Vaikka pastori oli perustamassa Englannin kennelorganisaatiota, ”The Kennel Clubia”, vuonna 1873 ja toimi siellä kettuterrierituomarina näyttelyissä, ei hän koskaan rekisteröinyt omia koiriaan.

Noihin aikoihin alkoivat ketunmetsästysterrierit jakaantua kahteen eri tyyppiseen linjaan. Sileäkarvaiset ja näyttävämmän näköiset ketturrierit (”Smooth Fox Terrier”) tulivat muotiin ja niitä ryhdyttiin rekisteröimään The Kennel Clubiin. Karkeakarvaiset ketunmetsästysterrierit säilyttivät alkuperäisen ulkonäkönsä ja luonteensa paremmin ja jäivät maaseudulle metsästyskenneleiden käyttöön. Pastori pelkäsi, että The Kennel Clubin rekisteröinti muuttaisi terrierityypin pehmeäksi näyttelyeläimeksi. Niinpä hän sitten pitikin kasvatustyönsä ja terrierirekisterinsä koko elämänsä pelkästään omassa tiedossaan. Pastori John Russell on lausunut omista koiristaan seuraavasti: ”Aitoja terriereitä ne todella ovat, mutta eroavat nykyajan näyttelykoirista niin kui n villiruusu eroaa tarharuususta.”

Pastori hoiti kirkonmiehen tehtäviään suurimman osan elämästään Devonshiren maakunnassa Swymbridgen kylässä. Kylän kirkon pihamaalle pastorin ja hänen vaimonsa kunniaksi perustettu muistomerkki on näinä päivinä todella suosittu vierailukohde rodun harrastajien keskuudessa. Pastori John Russell kasvatti metsästysterriereitä 64:n vuoden ajan aina kuolemaansa saakka. Hänen sanotaan kasvatustyöllään suurelta osin pelastaneen vanhan tyyppisen ketunmetsästysterrierin. Pastorilta jälkeen jääneet terrierit siirtyivät hänen ystäviensä ja metsästystoveriensa haltuun pääosin Devonshiren aluelle. Osa näistä henkilöistä kasvatti ketunmetsästysterriereitä ja pyrki vaalimaan nimenomaan samaa perinteistä karkeakarvaista terrierityyppiä kuten pastorikin. Pastorin kasvattamat koirat vaikuttivat sukupolvien ajan näissä sukulinjoissa ja ensimmäiseksi juuri näiden kovasti arvostettujen sukulinjojen terriereitä ryhdyttiin kutsumaan nimityksellä ”Jack Russell Terrier”.

LÄHIHISTORIA

Pastorin jälkeen osa terrierikasvattajista vaali tunnollisesti pastorin ihannoimaa terrierityyppiä ja osa taas teki rohkeita risteytyksiä kaikilla mahdollisilla terrierityypeillä. Tämän kaltainen koirakulttuuri on ollut voimassa kautta historian Iso-Britanniassa; kaikki metsästäjät eivät välitä koiran rotupuhtaudesta vaan käyttötarkoitus määrää jalostusvalinnat roturajojen ohi. Jack Russelleiden historian ensimmäisen rotuyhdistyksen perusti herra nimeltä Arthur Heinemann, joka väitti omistavansa alkuperäisiä Pastori John Russellin kasvattamia koiria. Tämä yhdistys perustettiin 1920-luvulla ja nimettiin ”The Parson Jack Russell Clubiksi”. Kirjoitettu historia kertoo ettei Arthur Heinemann suinkaan olisi perustanut yhdistystä päätarkoituksenaan elvyttää pastorin kasvattamaa terrierityyppiä vaan pikemminkin halusi edistää omien terriereidensä myyntiä ”ratsastamalla” pastorin kuuluisalla nimellä. Heinemannin perustaman yhdistyksen toiminta hiipui vähän ennen Toista Maailmansotaa. Maailmansodan jälkeen työläisluokalle, joiden hallussa iso osa metsästysterriereistä oli, koitti tiukat ajat. Vain se kansanosa, joilla oli varaa, piti koiria ja metsästi niillä. Kuitenkin pastori John Russellin kasvattamalle terrierityypille löytyi uskollisia kannattajia ja he jatkoivat työtään kaikessa hiljaisuudessa. Näillä ihmisillä oli edelleen jäljellä koiria, joiden perimä voitiin jäljittää pastorin sukulinjoihin.

Kiinnostus metsästystä ja koiraharrastusta kohtaan alkoi jälleen kasvaa 1960-luvulla. Tuolloin koirien kirjo oli varsin suuri ja yhtenäistä Jack Russell Terrier –rotutyyppiä ei vielä oltu luotu. Vaatimattomamman näköiset Jack Russell –tyyppiset metsästysterrierit eivät menestyneet metsästyskoiranäyttelyissä The Kennel Clubin rekisteröimille terriereille. Siitä seurasi suuressa määrin tehdyt risteytykset erityisesti valkoisilla Lakelandin terriereillä, koska näin saatiin koiriin lisää kokoa ja vahvuutta. Valitettavasti Lakeland –risteytykset eivät pystyneet parantamaan Jack Russelleiden luontaisesti äärettömän älykästä ja ystävällistä luonnetta vaan johtivat pikemminkin epätoivottaviin seurauksiin luonteenpiirteiden suhteen. Vielä 1970-luvulla tehtiin paljon tietoisia risteytyksiä mm. Lakelandin-, Fell- ja Staffordshire Bull –terrireillä. Risteytysvillityksen vuoksi alkuperäiset Jack Russell –tyyppiset koirat uhkasivat hävitä kokonaan.

”The Jack Russell Terrier Club of Great Britain” perustettiin v. 1974 tarpeeseen suojella alkuperäistä metsästysterrierityyppiä, joka Jack Russell Terrier -nimellä tunnettiin. Yhdistyksen pyrkimyksenä on säilyttää rotutyypin alkuperäiset luonteenpiirteet ja rakenne. Yhdistys ei ole hakeutunut virallisten kennelorganisaatioiden piiriin ja vastustaa kennelliittojen jäsenyyksiä samoista syistä kuin pastori John Russell aikoinaan. Kuitenkin pian yhdistyksen perustamisen jälkeen osa kasvattajista herätti keskustelun terrierityypin rekisteröimisestä The Kennel Clubiin. Koska suurin osa The JRTCGB:n jäsenistöstä oli ehdottomasti rekisteröimistä vastaan, perustettiin v. 1983 The Kennel Clubin kannattajien toimesta toinen yhdistys nimeltään ”The Parson Jack Russell Terrier Club”. Kyseinen yhdistys haki The Kennel Clubin hyväksyntää ensimmäisen kerran v. 1986 kuitenkaan silloin vielä siinä onnistumatta. Muutaman vuoden ajan The PJRTC selvitti koirien sukutaustoja ja noin 500 terrierin alkurekisterin perustamisen jälkeen he v. 1989 saivat hyväksynnän. Ensimmäisen virallisen väliaikaisrotumääritelmän The Kennel Club julkaisi v. 1990 ja ”Parson Jack Russell Terrier” –niminen rotu muodostui. Näin oli syntynyt selkeä kahtiajako The Kennel Clubiin kuulumattomien Jack Russell Terriereiden ja sinne rekisteröityjen välille.

LÄHIMENNEISYYS SUOMESSA

Englantilaiset ovat kautta aikojen olleet tunnettuja suuresta eläinrakkaudestaan ja Englannin maaseutu on suorastaan pullollaan erilaisia koiria. Osa koirista on suunnitelmallisen rodun jalostuksen tuloksena syntyneitä ja osa rotujen erilaisia risteytyksiä. Kautta aikojen on kaikkia tuhoeläinten pyytäjinä ja metsästyskoirina toimineita pääosin valkoisia pikkuterriereitä kutsuttu yhteisellä nimityksellä ”Jack Russell” riippumatta siitä tosiasiasta onko ko. yksilö omannut muita nykyisten kriteerien ja rotumääritelmien mukaisia Jack Russellin Terrierille rotupiirteitä kuin värin. Jack Russell –tyyppiset koirat on voitu jo pitkän aikaa jaotella karkeasti kahteen kokoryhmään jalkojen pituuden mukaan. Sukutaulujalostusta noudattaneilla metsästyskenneleillä on aina perinteisesti ollut ohjelmassaan suurin piirtein neliön malliset, korkeudeltaan 32 - 35 cm korkeat ja korkeajalkaisiin terriereihin luokiteltavat terrierit. Kun taas matalajalkaiset ja pitkärunkoiset valkoiset pikkuterrierit ovat olleet enimmäkseen maatilojen ja ratsastustallien rotanpyytäjinä ja lemmikkeinä. Näitä matalajalkaisia terriereitä on kutsuttu englanninkielisillä lempinimillä ”Stable Russell”, ”Pudding” ja ”Sausage”. Ne ovat saaneet jokseenkin vapaasti lisääntyä ilman, että kukaan olisi pitänyt kirjaa niiden sukutaustasta. ”Tallirussellien”, kuten lempinimitys Suomessa kuuluu, vaihtelevasta ilmiasusta voi päätellä niihin risteytyneen mm. minibeaglea ja Sealyhamin terrieriä. Tallirussellit olivat ensimmäisiä Jack Russell –tyyppisiä koiria, jotka saapuivat valloittamaan Suomalaisten sydämiä. Tallirusselleita alkoi virrata Suomeen suuremmassa määrin 1970-luvulta lähtien. Tuolloin näitä koiria oli pääasiassa hevosharrastajilla ja hyvin luultavasti ensimmäiset yksilöt kulkeutuivat Suomeen hevosyhteyksien myötä Englannista ja Keski-Euroopasta. Tallirussellit ovat olleet erittäin suosittuja myös Pohjois-Amerikassa pitkään ja nämä vilkkaat älyköt ovat saaneet paljon julkisuutta Hollywoodin elokuvatähtinä.

Tallirusselleille ensimmäinen yhdistys

Suomen ensimmäinen Jack Russelleita harrastava yhdistys perustettiin vuonna 1991. Allekirjoittaneen koollekutsumana kokoontui maaliskuun 23. pv Palvajärvellä Keski-Suomessa viisitoista tallirussellin omistajaa ja perusti ”Suomen Jack Russell Terrierit Ry:n”. Yhdistyksen tarkoituksena oli tehdä rotua tunnetuksi, edistää yhteistoimintaa ja lisätä tietämystä harrastajien parissa. Yhdistys aloitti pian perustamisen jälkeen koirien rekisteröimisen omiin epävirallisiin tiedostoihinsa ja toiminta oli kaikin puolin aktiivista ja innostunutta. Alkuaikoina jäsenistö oli vielä yksimielisesti sillä kannalla, että Suomen Kennelliitto Ry:n (SKL) jäsenyyttä ei haluta. Australiassa paikallinen kennelorganisaatio hyväksyi 90-luvulla toimintansa piiriin tallirussellin tyyppisen pienikokoisen terrierin. Terrierityypille luotiin siellä oma rotumääritelmä ja rotua kutsuttiin nimellä ”Australian Jack Russell Terrier”. Suomessa kesti vielä pitkän aikaa ennen kuin tallirussellin tyyppiset terrierit rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon. Suomen Jack Russell Terrierit Ry:n piirissä alkoi toiminnan jatkuessa ilmetä yhä suurenevaa halukkuutta hakeutua Suomen Kennelliittoon. Vuonna 2001 ”The Fédération Cynologique Internationale” (FCI) ja SKL laativat rotumääritelmän ja hyväksyivät rodun viralliselle listalleen nimellä jackrussellinterrieri. Yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 2002 muotoon ”Suomen Jackrussellinterrierit Ry”. SKL jatkaa edelleen rotuunottoja näyttelyiden yhteydessä.

Parson Russell –yhdistys

Ensimmäiset The Kennel Clubin rekisteröimät Parson Jack Russell Terrierit tuotiin Suomeen vuonna 1990. Suomen Kennelliitto rekisteröi vuoden 1991 aikana 13 parsonia ja siitä lähtien rodun suosio on ollut kovasti noususuhdanteinen. Koska tuolloin jo olemassa olevan yhdistyksen, Suomen Jack Russell Terrierit Ry:n, toiminta ja terrierin rotukuvaus ei vastannut parson-rodun toimintatarkoitusta, perustettiin vuonna 1992 parsoneille oma yhdistys SKL:n alaisuuteen. Yhdistyksen nimeksi tuli ”Parson Jack Russell Terrierit Ry”. Sittemmin rodun nimi muutettiin tallirusselleiden rekisteröinnin myötä ”parsonrussellinterrieriksi” ja yhdistyksen virallinen nimi ”Parsonrussellinterrierit Ry:ksi”. Rodun alkutaipaleella koirien koko pyrki kasvamaan liian suureksi osittain siksi, että rotumääritelmä salli sen. Nykyisin kasvattajat kiinnittävät asiaan enemmän huomiota pyrkien luolakoiralle sopivampaan säkäkorkeuteen. Vuoden 2003 paikkeilla roturekisteri oli avoinna Englannissa jälkirekisteröintejä varten. Tarkoituksena oli saada uutta verta rotuun siitä huomattavan suuresta Jack Russell –populaatiosta, joka ei ole The Kennel Clubin rekistereissä. Rodun harrastajissa on havaittavissa kahtiajakautumista mielipiteissä siitä, mikä on rodun pääasiallinen käyttötarkoitus. Tilanne on samankaltainen kuin muissakin SKL:n metsästyskoirarotuja harrastavissa yhdistyksissä. Osa haluaa säilyttää parsonin alkuperäisen käyttötarkoituksen, metsästyksen, tärkeimpänä asiana kaikissa rotuun liittyvissä kysymyksissä ja osa taas ylenkatsoo metsästysominaisuuksia ja haluaa muuttaa rodun. Rotu on ollut SKL:n rotusuosikkilistoilla jo pitkään kymmenen suosituimman terrierirodun joukossa. Näyttelytoiminnan lisäksi parsonit ovat voineet osallistua SKL:n järjestämiin tottelevaisuus-, agility-, metsästysjälki-, luolakoirien taipumus- ja vesiriistakokeisiin.

Working Jack Russell –yhdistys

Vuonna 1993 tuotiin Suomeen Englannista useita uusia Jack Russell Terriereitä, jotka eivät olleet The Kennel Clubin rekisteröimiä vaikkakin ulkonäkö Parson Jack Russell Terriereiden kanssa oli yhteneväinen. Nämä Jack Russell Terrierit olivat metsästyskenneleistä ja niiden kasvattajat ”Jack Russell Terrier Club of Great Britainin” jäsenistöä. Melko pian kävi selväksi, että yhteistyö saman yhdistyksen suojeluksessa tuli mahdottomaksi tallirussellien ja näiden korkeampiraajaisten Jack Russell Terriereiden (”Working Jack Russell Terrier”) omistajien kesken. Kun noihin aikoihin alkoi tallirussellien omistajien keskuudessa ilmetä suurenevaa halukkuutta liittymiseksi SKL:n alaisuuteen, oli tullut aika perustaa (taas) uusi yhdistys. Viisitoista Suomen Jack Russell Terrierit Ry:n jäsentä erosi yhdistyksestä vuoden 1994 myrskyisän vuosikokouksen seurauksena ja perusti uuden yhdistyksen. Uusi yhdistys perustettiin tarkoituksessa suojella alkuperäistä metsästävää Jack Russell Terrieriä ja säilyttää sen alkuperäiset luonteenpiirteet ja rakenne muuttumattomana. Yhdistyksen toimintaperiaatteisiin kuuluu myös säilyä itsenäisenä rotuyhdistyksenä isojen kennelorganisaatioiden ulkopuolella. Jack Russell Terrier Club of Great Britainin ja maailmanjärjestön (”Jack Russell Terrier United World Federation”) silloisen puheenjohtajan, Mr Greg Mousleyn, korvaamattomalla avustuksella ja suosittamana yhdistys pääsi Iso-Britannian kerhon alaosastoksi. Uusi yhdistys syntyi huhtikuussa 1995 ja viralliseksi nimeksi tuli kaikessa komeudessaan ”Jack Russell Terrier Club of Great Britain Suomi-Finland Ry”. Suomen yhdistys noudattaa emoyhdistyksensä toimintaperiaatteita ja rotumääritelmää. JRTCGBSF Ry kuuluu maailmanjärjestöön noin 15:den muun ympäri maailmaa liittyneen jäsenyhdistyksen tavoin. Yhdistyksen näyttelyiden tuomarit tulevat aina rodun alkuperämaasta, Englannista. Yhdistys katsoo parhaan hyödyn tulevan jäsenistölle ja rodulle saadessaan tietoa ja opastusta suoraan rodun kotimaasta asiansa perinpohjin osaavilta tuomarivierailta. Yhdistys aloitti metsästyskaudella 2003/2004 luolametsästyskokeiden järjestämisen. Kokeet pyritään järjestämään mahdollisimman luonnonmukaisissa olosuhteissa siten, että ne vastaisivat pitkälti aitoa metsästystilannetta. Näin pyritään keräämään mahdollisimman puolueetonta tietoa yhdistyksen terriereiden metsästyskyvyistä palvelemaan jalostustoimintaa. Yhdistys järjestää vuosittain lumettomana aikana useita näyttelyitä ja pidennetyn viikonlopun kestävän kesäleirin. Talven aika ”pyhitetään” jäsenistön metsästysharrastukselle siten, että silloin järjestetään ainoastaan vuosikokous ja julkaistaan vuosijulkaisu. Yhdistys kutsuu omissa rekistereissään olevia Jack Russelleita nimityksellä ”Working Jack Russell Terrier” selkeyttääkseen eroa kahteen muuhun Suomessa rekisteröityyn Jack Russell –rotutyyppiin. ”Working” –sanalla viitataan yhdistyksen haluun tukea metsästäviä Jack Russell –linjoja.

NYKYHETKI

Harrastamisen alkuajat olivat sekavia Suomessa ja aiheuttivat paljon näkemyseroja ja ristiriitoja harrastajien kesken. Vielä 1990-luvun alussa tietämys Jack Russelleista oli hyvin puuttellista. On selvää ja ymmärrettävää, että tuntematta syvällisesti koiratyypin historiaa ja nykyisyyttä, syntyy erilaisia variaatioita totuuteen. Syntyi tilanne missä jokainen harrastaja halusi muokata totuuden mieleisekseen. Erityisesti kysymys ”Mikä on se OIKEA Jack Russell ?” on herättänyt intohimoista keskustelua alusta lähtien. Nykypäivän totuus on se, että jokaiselle löytyy ”Se Oikea” Jack Russell, olipa harrastuksena sitten luolametsästys, agility tai rotanpyynti. Asiat ovat paljolti selkeytyneet noista pioneeriajoista tiedon lisääntyessä ja kun uusia aktiivisia harrastajia on virrannut ”kehiin”. Voisi myös sanoa, että rauha on palannut sekä eri tyyppisten Jack Russelleiden omistajien että yhdistysten välille ja voimme paremmin hyväksyä toinen toisemme. Koska Suomessa harrastajia on todella vähän, on pelkästään kaikkien eduksi, että eri tyyppisten Jack Russelleiden omistajat pystyvät harrastamaan sopuisasti keskenään ja yhteistyötä kehittäen.

Luonneominaisuudet

Jack Russell Terrierit ovat hyvin vilkkaita ja energisia persoonia. Luolakoiratausta määrittelee eri tyyppisten Jack Russelleiden luonteenpiirteet paljolti samankaltaisiksi. Luolakoiran tulee olla myös periksi antamaton, rohkea ja älykäs, jotta se voisi suorittaa tehtäviään. Koska Jack Russelleissa on paljon ”virtaa”, ne tarvitsevat paljon tekemistä. Jos ne eivät pääse purkamaan energiaansa johonkin mielekkääseen työhön, ne turhautuvat ja saattavat muuttua erittäin vaikeiksi ja epämiellyttäviksi. Jack Russellit ovat suuren älykkyytensä vuoksi erittäin muuntautumiskykyisiä ja sopeutuvat siksi monenlaiseen eri harrastamiseen. Perinteisin ja pääasiallisin käyttö on metsästys ja luonnollisesti maan alla luolassa työskennellessään ne ovat omimmillaan.

Metsästyskäyttö

Suomessa voimme metsästää useimpia pienpetoja kuten kettuja, supikoiria, mäyriä, näätiä ja minkkejä. Jack Russellit ovat nk. monenviljan metsästyskoiria. Ne ovat hämmästyttävän taitavia vesilintujen ja kyyhkyjen noutajina sekä kanalintujen merkkaamisessa puihin. Haavoittuneiden hirvieläinten paikallistamisessa terrierit ovat myös erittäin käyttökelpoisia. Ruotsissa ja muutamissa muissa Euroopan valtioissa metsästetään kauriita Jack Russelleiden avulla. Näissä maissa metsästyssäädökset sallivat kauriin ajon yli 30 cm korkealla koiralla. Pohjois-Amerikassa Jack Russelleilla metsästetään pääasiassa puna- ja harmaakettua, pesukarhua ja metsämurmelia. Rodun alkuperämaassa, Brittein saarilla, metsästetään pelkästään kettua. Mäyrät ovat jo vuosikymmeniä olleet suojeltu laji siellä.

Ketunmetsästys on kohdannut Iso-Britanniassa viime vuosina paljon julkista vastustusta. Metsästäjät ovat joutuneet totuttautumaan uusiin metsästystä sääteleviin rajoituksiin ja metsästyksen tulevaisuus huolettaa harrastajia ja ammattilaisia. Isossa-Britanniassa tuhannet ihmiset saavat elantonsa ketunmetsästyksestä ja lukuisat ammattinimikkeet sekä koira- ja hevosrodut ovat vaarassa muuttua ”uhanalaisiksi lajeiksi”. Ketut eivät todellakaan ole uhanalainen laji siellä vaan ne ovat suureksi vaivaksi erityisesti Englannin kansoitetuissa taajamissa (”Urban Fox”).

Roturekisterit

Eri maissa ja mantereilla on vaihtelevat käytännöt Jack Russelleiden rekisteröinneissä ja järjestöjen toiminnassa. Suomen Kennelliitto Ry kuuluu muun Manner-Euroopan maiden kanssa kattojärjestö FCI:n alaisuuteen ja useimmat näiden maiden kenneljärjestöt ovat hyväksyneet kaksi eri tyyppistä Jack Russellia rotulistoilleen. Iso-Britanniassa toimii edelleen isoimpana kenneljärjestönä ”The Kennel Club”, joka tunnustaa ainoastaan Parson Jack Russellin. Jack Russell Terrier on yksi Britannian kansallisroduista ja tästä syystä he pystyvät hyväksymään luonnollisesti vain yhden ainoan virallisen tyyppisen Jack Russellin. The Kennel Clubin jäsenistö onkin paheksunut FCI:n käytäntöä kutsua rekistereissään olevia tallirusselleita Jack Russell Terrier -nimityksellä. Pohjois-Amerikassa on useita isoja kenneljärjestöjä, joissa Jack Russellit ovat vaihtelevalla käytännöllä mukana. Joka tapauksessa USA:ssa American Kennel Club (AKC) tunnustaa rodun Parson Russell Terrier –nimityksellä ja Working Jack Russell Terriereiden järjestö, ”The Jack Russell Terrier Club of America”, on isoin ja hallitsevin järjestö. Lyhytjalkaisille, tallirussellin tyyppisille koirille, on USA:ssa oma järjestö nimeltään ”The English Jack Russell Terrier Club Alliance, Inc”. Aasian maiden käytännöistä mainittakoon Australian tilanne. ”Australian National Kennel Council” rekisteröi aiemmin lähinnä tallirussellia muistuttavat pienikokoiset terrierit nimityksellä ”Australian Jack Rusell Terrier”. Nykyisin Australiassa on yhteneväinen käytäntö FCI:n kanssa nimitysten ja rotumääritelmien suhteen.

Eri tyypit

Suomessa on nykyisin kolmen tyyppisiä Jack Russelleita, joille löytyy omat rotumääritelmät ja järjestöt:

• Parsonrussellinterrieri
on SKL Ry:n rekisteröimä korkeajalkaisiin terriereihin luokilteltava rotu (FCI:n nro 339). Parson uroksen ihanne säkäkorkeus on 36 cm ja nartun 33 cm (2 cm:n poikkeama molempiin suuntiin sallitaan). Parsonit ovat rungoltaan suurinpiirtein neliön mallisia. Parsonit ovat karvan laadultaan useimmiten puolikarkeita, joskin myös sileä on hyväksytty. Ihanteellisin ja toivottavin väritys on sellainen, että koira on pääosin valkoinen ja merkit ovat päässä ja hännän tyvessä. Parsoneita edustaa Suomessa ”Parsonrussellinterrierit Ry”.
• Jackrussellinterrieri
on myöskin SKL:n rekisteröimä rotu ja virallinen FCI:n numero on 345. Jackrussellinterrierin säkäkorkeus on 25 – 30 cm:n välillä. Runko on suorakaiteen muotoinen. Selkeästi on siis kyse pienemmästä ja rungoltaan suhteessa pidemmästä terrieristä kuin parsonrussellinterrieri. Rotumääritelmässä mainitaan väristä, että valkoisen värin tulee olla hallitseva punaruskein tai mustin merkein. Käytännössä kuitenkin tällä hetkellä SKL:n rekisteröimät jackrussellinterrierit ovat värittyneet voimakkaammin kuin parsonrussellinterrierit. Jackrussellinterriereiden oma järjestö on nimeltään ”Suomen Jackrussellinterrierit Ry”.
• Working Jack Russell Terriereitä
harrastavan yhdistyksen ”Jack Russell Terrier Club of Great Britain Suomi-Finland Ry:n” (JRTCGBSF) rotumääritelmä vastaa hyvin pitkälle parsonrussellinterrierin rotumääritelmää. Poikkeuksena kuitenkin koko, jossa sallitaan suurempi liikkumavara (25,5 – 38 cm). JRTCGBSF Ry:n järjestämissä näyttelyissä terrierit kilpailevat kahdessa eri kokoluokassa; 12,5 tuumaa on raja, joka jakaa koirat eri luokkiin. Säkäkorkeudesta riippumatta Working Jack Russell Terrierin tulee olla tiivisrunkoinen ja olemukseltaan tasapainoinen. Nämä Jack Russell Terrierit eivät siis ole Suomen Kennelliitto Ry:n rekistereissä vaan oma järjestö, JRTCGBSF Ry, pitää yllä sukutaulurekisteriä emoyhdistyksen valvonnassa. JRTCGBSF Ry:n rekistereissä oli vuoden 2004 alussa 800 Jack Russellia ja jäseniä 250. Selkeyttääkseen eroa muihin eri Jack Russell –tyyppeihin ja erottuakseen joukosta, ovat yhdistyksen jäsenet ryhtyneet lisäämään rodun nimen eteen sanan ”Working”, mikä tarkoittaa Suomeksi ”työskentelevää”. JRTCGBSF Ry on Jack Russell Terrier -harrastajia yhdistävän kansainvälisen järjestön, ”Jack Russell Terrier United World Federationin” jäsenyhdistys.

Sekaannuksia ja ihmettelyä esiintyy jonkin verran, koska Jack Russelleita on monen eri tyyppisiä. Asiaa on vielä omiaan sekoittamaan eri maiden eriävät käytännöt virallistamisten ja rotumääritelmien suhteen. Rotuun perehtymättömän on lisäksi helppo sekoittaa nämä terrierit läheiseen sukulaisrotuun, kettuterrieriin. Kettuterrierithän ovat saaneet alkunsa samoista valkoisista ketunmetsästysterriereistä kuin Jack Russellit. Kettuterrierin lisäksi on muita rotuja, jotka jonkin verran muistuttavat Jack Russelleita, kuten esimerkiksi brasilianterrieri ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Ei siis ihme, että uudella harrastajalla on aluksi pää pyörällä ja vaikeuksia päästä täyteen selvyyteen tosiasioista. Monimuotoisuuden voi ja tulisikin kokea rikkautena, koska tässä tilanteessa jokaiselle harrastajalle löytyy taatusti ”Se Oikea” Jack Russell –vaihtoehto. Oli Jack Russell sitten minkä tyyppinen tai rekisteröity mihin järjestöön tahansa, ne taatusti saavat omistajiensa sydämet sykkimään (joskus kiivaastikin). Suuria persoonia isolla P:llä ovat nämä KAIKKI JACK RUSSELLIT ! (01.05.2004/ KP).

(lähteet: A.K. Nicholas: ”Jack Russell Terriers”, M. Huxham: “All about the Jack Russell Terrier”, ja Parsonrussellinterririt Ry:n sekä Suomen Jackrussellinterrierit Ry:n internet-kotisivut)